Mitä voin odottaa migreenin hoidolta?

Migreenidiagnoosin juuri saanut saattaa miettiä, miten sairauteen pitäisi suhtautua. Millaisia lääkkeellisiä hoitomuotoja migreeniin on olemassa ja miten kipukohtauksia voi itse hoitaa ja helpottaa. Monet saavat tärkeää tukea ja apua vertaisryhmistä, mutta migreeni on lopulta yksilöllinen sairaus; omaa sairautta ei kannata tai voikaan täysin verrata muiden vastaavaan.

Migreenin diagnosoiminen on suoraviivainen prosessi, joka perustuu potilaan kertomukseen päänsärystään ja muista oireistaan. Lääkäri määrittää potilaan oirehistorian tueksi tämän nykyistä tilaa kuvaavan statuksen, jonka jälkeen varmistetaan vielä, ettei mikään seikka varmasti puhu migreenidiagnoosia vastaan.

– ICHD-3-luokituksen mukaan potilaalla pitää olla taustalla vähintään viisi kohtalaista tai kovaa päänsärkykohtausta, joiden kesto on vähintään 4–72 tuntia. Kivun on oltava sykkivää, toispuoleista ja fyysisessä rasituksessa pahenevaa. Lisäksi edellytetään pahoinvointia tai oksentelua sekä aistiyliherkkyyttä, avaa neurologian dosentti ja erikoislääkäri Mikko Kallela.

Monenlaisia hoitomuotoja

Migreeniä hoidetaan niin lääkkeellisesti kuin lääkkeettömästi. Lääkäri etsii yhdessä potilaan kanssa tälle sopivimman kohtaus- ja estolääkityksen. On yleistä, että lääkitystä täytyy vaihtaa vuosien varrella, sillä lääkkeiden teho ja myös haittavaikutukset näkyvät usein vasta pidemmällä aikavälillä. Sairaus voi muuttua paljonkin vuosien aikana, joten myös lääkitystä ja muita hoitomuotoja on syytä aina tietyin väliajoin tarkistaa ja tarpeen tullen päivittää.

–  Hoitomuotoja on monenlaisia. Potilas voi kokeilla lääkehoidon lisäksi esimerkiksi kylmäpakkauksia, provosoivien tekijöiden välttämistä, rentoutusharjoituksia, fysioterapiaa, lepoa ja psykologista terapiaa. Jotkut potilaista saattavat hyötyä myös neurostimulaatioista, joissa lähetetään pientä sähkövirtaa kaulalla sijaitsevalle vagushermolle, Kallela listaa.

Ennen lääke- ja muun hoidon aloittamista on tärkeää saada mahdollisimman tarkka kuva potilaan migreenioireiden kirjosta ja sairauden vaikeusasteesta. Potilaan on hyvä seurata ja kirjata ylös migreenikohtaustensa ilmenemisvälit ja voimakkuus. Myös säännölliset kontrollikäynnit sekä keskustelut neurologin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa ovat monesti keskeisessä osassa. 

– On tärkeää saada asetettua yhdessä potilaan kanssa hoidon tavoite. Kukaan ei pysty parantamaan migreeniä, mutta siltikin voidaan pyrkiä siihen, että päänsärkypäivät puolittuvat ja haitta elämälle ei ole enää merkittävä. Joksikin aikaa säryt voivat hävitäkin. Monesti potilas saattaa tarvita koulutetun päänsärkyhoitajan neuvoja ja tukea voidakseen suunnitella arkea helpottavia toimia, kuten säännöllistä uni- ja ruokarytmiä sekä liikuntamuotoja, Kallela täsmentää.

”Kaikki alkaa siitä, että diagnoosin on hyvä olla oikein”

Eri lääkehoidoilla on eri mittaiset vaikutusajat. Pistettävien migreenilääkkeiden teho alkaa keskimäärin jo viikon sisällä, muilla puolestaan 1–3 kuukauden aikana ja maksimiteho puolessa vuodessa. Kallela kertoo, että hitaammin vaikuttavien lääkkeiden kohdalla saattaa ilmetä komplianssi- eli lääkemyöntyvyysongelma eli potilas ei pysty tai halua odottaa tehon alkamista, minkä vuoksi hoito lopulta keskeytyy.

Lääkkeillä on myös mahdollisia haittavaikutuksia, joiden ilmeneminen riippuu yksilöstä. Tiivistetysti verrattain yleisiä migreenilääkkeiden haittavaikutuksia ovat väsymys, huimaus, suun kuivaminen, vatsaoireet, verenpaineen ja painon vaihtelut, hiusten katkeilu sekä pistoslääkkeillä pistoskohdan punoitus ja ärtyminen. Lääkkeen vaihtamiseen vaikuttaa se, kuinka hankalina tai kiusallisina potilas kokee käytössä olevan lääkkeen haittavaikutukset.

– Kaikki alkaa siitä, että diagnoosin on hyvä olla oikein. Migreenilääkettä ei saisi ottaa ilman syytä. Onneksi migreeniä koskeva tutkimus on kehittynyt huimasti. Sairaus pystytään diagnosoimaan herkemmin, kohtausten seuranta on helpottunut muun muassa päänsärkypäiväkirjojen myötä ja lisäksi tietysti lääkkeitäkin on nykyisin huomattavasti enemmän ja myös tehot ovat jo monissa estolääkkeissä erinomaista luokkaa, Kallela kehuu.

Älä anna peloille ja epävarmuudelle liikaa valtaa

Migreenihoidon aloittaminen vaikuttaa jonkin verran potilaan arkeen. Kun lääkitys tulee osaksi päivittäistä elämää, vaatii se aikatauluttamista ja myös varautumista mahdollisiin haittavaikutuksiin. Lisäksi voi olla kannattavaa alkaa pitämään säännöllisesti päänsärkypäiväkirjaa, jotta potilas itse ja myös hoidosta vastaava neurologi pysyvät ajan tasalla oireista ja niiden kehittymisestä.

Migreeni ja myös sen hoito voivat synnyttää potilaassa epävarmuutta ja jopa pelkotiloja. Jos kohtaukset ovat päässeet aiemmin yllättämään, saattaa migreenipotilas odottaa niitä pelolla. Kallela suosittelee, että potilas miettisi migreeniä niin vähän kuin mahdollista, sillä jo pelkkä kohtauksen alkamisen odottaminen voi aiheuttaa kuormittavaa stressiä, joka puolestaan voi laukaista kohtauksen. Hyvä keino olisi elää tasapainoista elämää, välttää kohtaukselle altistavia tilanteita ja asioita sekä kantaa kohtauslääkkeitä varmuuden vuoksi mukana.

Migreenikohtausten lisäksi potilasta saattaa jännittää myös migreenin stigmaattinen vaikutus. Kaikille ihmisille on tärkeää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Pelko tuomituksi tai hylätyksi tulemisesta – ja erityisesti huonot kokemukset migreeniin kohdistuvista asenteista – saattavat aiheuttaa jännitystä, epävarmuutta ja stressiä. Myös pistettävät migreenilääkkeet voivat tuntua haastavilta, mikäli potilas kärsii neulakammosta.

– On hyvä muistaa, että pelot ovat lopulta oman pään sisässä. Ne perustuvat usein kokemukseen, mutta aina niillä ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Muut eivät välttämättä tuomitse migreenipotilasta ja pistettävät lääkkeet eivät juurikaan tunnu miltään. Kaikista peloista olisi hyvä keskustella hoitavan lääkärin ja myös hoitajien kanssa. Säännöllinen kontakti potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä on usein tärkeässä osassa.

–  Myös ympäristöä olisi hyvä informoida riittävästi, jos se vain tuntuu mahdolliselta. Älä vähättele tai liioittele migreenin vaikutusta elämääsi, vaan kerro rehellisesti haasteistasi ja tarpeistasi. Siten tulet luultavimmin kohdatuksi ja kuulluksi oikein, Kallela neuvoo.